stout

Katso artikkeli Stout Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

stout (5)

1. tumma pintahiivaolut

Ääntäminen

• IPA: /st̪au̯t̪/
• tavutus: stout

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	stout	stoutit
genetiivi	stoutin	stoutien (stoutein)
partitiivi	stoutia	stouteja
akkusatiivi	stout; stoutin	stoutit
sisäpaikallissijat
inessiivi	stoutissa	stouteissa
elatiivi	stoutista	stouteista
illatiivi	stoutiin	stouteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	stoutilla	stouteilla
ablatiivi	stoutilta	stouteilta
allatiivi	stoutille	stouteille
muut sijamuodot
essiivi	stoutina	stouteina
translatiivi	stoutiksi	stouteiksi
abessiivi	stoutitta	stouteitta
instruktiivi	–	stoutein
komitatiivi	–	stouteine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	stouti-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Liittyvät sanat

• portteri

Aiheesta muualla

• stout Kielitoimiston sanakirjassa

Englanti

Adjektiivi

stout (komparatiivi stouter, superlatiivi stoutest)

1. tanakka, pyylevä
2. (konkr.) tukeva
3. (kuv.) vankka
4. jämäkkä, päättäväinen, luja

Substantiivi

stout (monikko stouts)

1. stout