sueta

Suomi

Verbi

sueta (72-D) (taivutus[luo])

1. tulla jostakin, kehittyä jostakin jotakin, sukeutua

Etymologia

• johdos samasta *suke-vartalosta, josta myös suku ja sukeutua yms.^[1]

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: sukeneminen

Aiheesta muualla

• sueta Kielitoimiston sanakirjassa
• sueta Suomen etymologisessa sanakirjassa