suikula

Suomi

Substantiivi

suikula (12)

1. jokin pitkänomainen, soikea esine

Ääntäminen

• IPA: /ˈsui̯kulɑ/
• tavutus: sui‧ku‧la

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	suikula	suikulat
genetiivi	suikulan	suikuloiden suikuloitten (suikulain)
partitiivi	suikulaa	suikuloita
akkusatiivi	suikula; suikulan	suikulat
sisäpaikallissijat
inessiivi	suikulassa	suikuloissa
elatiivi	suikulasta	suikuloista
illatiivi	suikulaan	suikuloihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	suikulalla	suikuloilla
ablatiivi	suikulalta	suikuloilta
allatiivi	suikulalle	suikuloille
muut sijamuodot
essiivi	suikulana	suikuloina
translatiivi	suikulaksi	suikuloiksi
abessiivi	suikulatta	suikuloitta
instruktiivi	–	suikuloin
komitatiivi	–	suikuloine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	suikula-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Liittyvät sanat

• puikula

Johdokset

• adjektiivit: suikulainen