sunni

Suomi

Substantiivi

sunni (5)

1. (uskonto) islamin uskon sunnalaisuuden haaran uskova

Ääntäminen

• IPA: /ˈsunːi/
• tavutus: sun‧ni

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	sunni	sunnit
genetiivi	sunnin	sunnien (sunnein)
partitiivi	sunnia	sunneja
akkusatiivi	sunni; sunnin	sunnit
sisäpaikallissijat
inessiivi	sunnissa	sunneissa
elatiivi	sunnista	sunneista
illatiivi	sunniin	sunneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	sunnilla	sunneilla
ablatiivi	sunnilta	sunneilta
allatiivi	sunnille	sunneille
muut sijamuodot
essiivi	sunnina	sunneina
translatiivi	sunniksi	sunneiksi
abessiivi	sunnitta	sunneitta
instruktiivi	–	sunnein
komitatiivi	–	sunneine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	sunni-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. islamin uskon sunnalaisuuden haaran uskova

englanti: Sunni espanja: suní m./f. italia: sunnita m./f. kroatia: sunit m. puola: sunnita m.

ranska: sunnite m./f. tšekki: sunnita m. turkki: Sünni venäjä: суннит m.

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

sunnimuslimi

Aiheesta muualla

• sunni Kielitoimiston sanakirjassa
• sunni Suomen etymologisessa sanakirjassa
• Artikkeli 4934 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa