taive

Suomi

Substantiivi

taive (48-E)

1. se kohta, josta jokin taipuu tai joka on taivuksissa; taite, polveke
2. ihmisen tai eläimen nivelen kohdalla oleva pinta, joka on niveltä koukistaessa koukistussuunnan sisäpuolella muodostaen koveran kulman

Ääntäminen

• IPA: /ˈt̪ɑi̯ʋeˣ/
• tavutus: tai‧ve

Etymologia

• taipua + -e

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	taive	taipeet
genetiivi	taipeen	taipeiden taipeitten
partitiivi	taivetta	taipeita
akkusatiivi	taive; taipeen	taipeet
sisäpaikallissijat
inessiivi	taipeessa	taipeissa
elatiivi	taipeesta	taipeista
illatiivi	taipeeseen	taipeisiin taipeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	taipeella	taipeilla
ablatiivi	taipeelta	taipeilta
allatiivi	taipeelle	taipeille
muut sijamuodot
essiivi	taipeena	taipeina
translatiivi	taipeeksi	taipeiksi
abessiivi	taipeetta	taipeitta
instruktiivi	–	taipein
komitatiivi	–	taipeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	taipee-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	taivet-

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

• kyynärtaive, nilkkataive, niveltaive, nivustaive, polvitaive
• taiveihottuma, taivekohta

Aiheesta muualla

• taive Kielitoimiston sanakirjassa