talkki

Katso artikkeli Talkki Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

talkki (5-A)

1. erittäin pehmeä ja rasvaiselta tuntuva, väriltään valkoinen tai vihertävä, asultaan suomuinen, kiteinen mineraali

Ääntäminen

• IPA: /ˈt̪ɑlkːi/
• tavutus: talk‧ki

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	talkki	talkit
genetiivi	talkin	talkkien (talkkein)
partitiivi	talkkia	talkkeja
akkusatiivi	talkki; talkin	talkit
sisäpaikallissijat
inessiivi	talkissa	talkeissa
elatiivi	talkista	talkeista
illatiivi	talkkiin	talkkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	talkilla	talkeilla
ablatiivi	talkilta	talkeilta
allatiivi	talkille	talkeille
muut sijamuodot
essiivi	talkkina	talkkeina
translatiivi	talkiksi	talkeiksi
abessiivi	talkitta	talkeitta
instruktiivi	–	talkein
komitatiivi	–	talkkeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	talki-
vahva vartalo	talkki-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

< ruotsi << arabia^[1]

Käännökset

1. erittäin pehmeä ja rasvaiselta tuntuva, väriltään valkoinen tai vihertävä, asultaan suomuinen, kiteinen mineraali

englanti: talc espanja: talco hollanti: talk ranska: talc m.

ruotsi: steatit, talk, tvålsten saksa: Talk m. venäjä: тальк

Liittyvät sanat

• steatiitti
• vuolukivi

Johdokset

• verbit: talkita

Yhdyssanat

talkkiliuske

Aiheesta muualla

• talkki Kielitoimiston sanakirjassa