tama

Suomi

Substantiivi

tama (9)

1. (puhekieltä) Tamagotchi

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	tama	tamat
genetiivi	taman	tamojen (tamain)
partitiivi	tamaa	tamoja
akkusatiivi	tama; taman	tamat
sisäpaikallissijat
inessiivi	tamassa	tamoissa
elatiivi	tamasta	tamoista
illatiivi	tamaan	tamoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	tamalla	tamoilla
ablatiivi	tamalta	tamoilta
allatiivi	tamalle	tamoille
muut sijamuodot
essiivi	tamana	tamoina
translatiivi	tamaksi	tamoiksi
abessiivi	tamatta	tamoitta
instruktiivi	–	tamoin
komitatiivi	–	tamoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	tama-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Ainu

Substantiivi

tama

1. pallo
2. luoti

Etymologia

japanin sanasta 玉【たま】(tama)

Lähteet

• Tamura, Suzuko: アイヌ語沙流方言辞典. (Ainugo Saru hogen jiten, Ainun sarun murteen sanakirja). Soufuukan, 1996. ISBN 978-488-323-093-8.
• Kayano, Shigeru (toim.): 萱野茂のアイヌ語辞典. (Kayano Shigeru no ainugo jiten, Kayano Shigerun ainun sanakirja). Sanseidou, 1996. ISBN 978-438-517-050-3.

'Auhelawa

Substantiivi

tama

1. isä

Puola

Substantiivi

tama f.

1. pato

Ruotsi

Adjektiivi

tama

1. yksikön yleissuvun heikko muoto sanasta tam
2. yksikön neutrin heikko muoto sanasta tam
3. monikkomuoto sanasta tam

Serbia

Substantiivi

táma f. (kyrillinen тама)

1. pimeys

Ääntäminen

• IPA: /'tǎːma/

Taivutus

	yksikkö	monikko
nominatiivi	táma	táme
genetiivi	támē	támā
datiivi-lokatiivi	támi	támama
akkusatiivi	támu	táme
vokatiivi	tamo	táme
instrumentaali	támōm	támama