tappaja

Suomi

Substantiivi

tappaja (10)

1. henkilö, joka tappaa

   Tuntematon tappaja iski keskellä Tukholmaa! (Iltalehti 1.3.1986)

Ääntäminen

• IPA: /ˈt̪ɑpːɑjɑ/
• tavutus: tap‧pa‧ja

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	tappaja	tappajat
genetiivi	tappajan	tappajien (tappajain)
partitiivi	tappajaa	tappajia
akkusatiivi	tappaja; tappajan	tappajat
sisäpaikallissijat
inessiivi	tappajassa	tappajissa
elatiivi	tappajasta	tappajista
illatiivi	tappajaan	tappajiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	tappajalla	tappajilla
ablatiivi	tappajalta	tappajilta
allatiivi	tappajalle	tappajille
muut sijamuodot
essiivi	tappajana	tappajina
translatiivi	tappajaksi	tappajiksi
abessiivi	tappajatta	tappajitta
instruktiivi	–	tappajin
komitatiivi	–	tappajine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	tappaja-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• verbi tappaa + johdin -ja

Käännökset

1. henkilö, joka tappaa

englanti: killer espanja: matador m. ranska: tueur m.

ruotsi: dråpare saksa: Töter m., Töterin f. venäjä: уби́йца (ubíjtsa) m./f.

Liittyvät sanat

• surmaaja
• murhaaja

Johdokset

• substantiivit: tappajaiset

Yhdyssanat

• ammattitappaja
• papintappaja
• tappajaetana
• tappajamehiläinen
• tappajarobotti
• tappajasolu
• tappajavalas

Aiheesta muualla

• tappaja Kielitoimiston sanakirjassa