tarha

Suomi

Substantiivi

tarha (9)

1. tavallisesti aidalla ympäristöstä erotettu alue
2. viljelyyn tai eläinten kasvatukseen ja hoitoon erotettu alue; viljelmä
3. lastentarha, päiväkoti

Ääntäminen

• IPA: /ˈt̪ɑrhɑ/
• tavutus: tar‧ha

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	tarha	tarhat
genetiivi	tarhan	tarhojen (tarhain)
partitiivi	tarhaa	tarhoja
akkusatiivi	tarha; tarhan	tarhat
sisäpaikallissijat
inessiivi	tarhassa	tarhoissa
elatiivi	tarhasta	tarhoista
illatiivi	tarhaan	tarhoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	tarhalla	tarhoilla
ablatiivi	tarhalta	tarhoilta
allatiivi	tarhalle	tarhoille
muut sijamuodot
essiivi	tarhana	tarhoina
translatiivi	tarhaksi	tarhoiksi
abessiivi	tarhatta	tarhoitta
instruktiivi	–	tarhoin
komitatiivi	–	tarhoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	tarha-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

balttilainen laina^[1]

Käännökset

1. erotettu alue

englanti: garden ruotsi: gård

saksa: Garten viro: aed

Liittyvät sanat

• viljelmä
• viljelys

Johdokset

• substantiivit: tarhaaja, tarhuri
• verbit: tarhata

Yhdyssanat

eläintarha, halkotarha, hammastarha, hedelmätarha, juoksutarha, kanatarha, karjatarha, kasvitarha, kettutarha, koiratarha, lammastarha, lastentarha, lautatarha, mehiläistarha, minkkitarha, oliivitarha, omenatarha, puutarha, ruumistarha, ruusutarha, sikatarha, sikotarha, susitarha, taimitarha tarhaherne, tarhakalmisto, tarhakettu, tarhakotilo, tarhakäärme, tarhametsästys, tarhaneilikka, tarhapapu, tarharastas, tarhatyräkki, turkistarha, tähtitarha, vihannestarha, viinitarha, yrttitarha

Aiheesta muualla

• tarha Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 224 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa