tarvas

Katso artikkeli Tarvas Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

tarvas (41)

1. (vanhentunut) jonkinlainen sarvekas eläin

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	tarvas	tarvaat
genetiivi	tarvaan	tarvaiden tarvaitten
partitiivi	tarvasta	tarvaita
akkusatiivi	tarvas; tarvaan	tarvaat
sisäpaikallissijat
inessiivi	tarvaassa	tarvaissa
elatiivi	tarvaasta	tarvaista
illatiivi	tarvaaseen	tarvaisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	tarvaalla	tarvailla
ablatiivi	tarvaalta	tarvailta
allatiivi	tarvaalle	tarvaille
muut sijamuodot
essiivi	tarvaana	tarvaina
translatiivi	tarvaaksi	tarvaiksi
abessiivi	tarvaatta	tarvaitta
instruktiivi	–	tarvain
komitatiivi	–	tarvaine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	tarvaa-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	tarvas-

Etymologia

• balttilainen laina^[1] < samasta indoeurooppalaiseta sanueesta kuin muinaiskreikan ταῦρος (taûros), latinan taurus^[2]

Liittyvät sanat

• teuras

Viro

Substantiivi

tarvas (gen tarva)

1. alkuhärkä (Bos primigenius)

   Tarva skulptuur Rakveres - Alkuhärän patsas Rakveressä.

Liittyvät sanat

Synonyymi

• ürgveis