telefoni

Suomi

Substantiivi

telefoni (5)

1. (vanhentunut) puhelin

Ääntäminen

• IPA: /ˈt̪eleˌfoni/
• tavutus: te‧le‧fo‧ni

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	telefoni	telefonit
genetiivi	telefonin	telefonien (telefonein)
partitiivi	telefonia	telefoneja
akkusatiivi	telefoni; telefonin	telefonit
sisäpaikallissijat
inessiivi	telefonissa	telefoneissa
elatiivi	telefonista	telefoneista
illatiivi	telefoniin	telefoneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	telefonilla	telefoneilla
ablatiivi	telefonilta	telefoneilta
allatiivi	telefonille	telefoneille
muut sijamuodot
essiivi	telefonina	telefoneina
translatiivi	telefoniksi	telefoneiksi
abessiivi	telefonitta	telefoneitta
instruktiivi	–	telefonein
komitatiivi	–	telefoneine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	telefoni-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Esperanto

Verbi

telefoni

1. soittaa (puhelimella)

Ääntäminen

• IPA: [te.le.ˈfoː.ni]

Etymologia

Kantasanasta telefono ja verbin infinitiivin päätteestä -i

(telefon+i ← telefon+o)