terttu

Katso artikkeli Terttu Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

terttu (1)

1. (kasvitiede) avoin kukinnon muoto, jolla on pitkä kukintolapa

Ääntäminen

• IPA: /ˈt̪ert̪ːu/
• tavutus: tert‧tu

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	terttu	tertut
genetiivi	tertun	terttujen
partitiivi	terttua	terttuja
akkusatiivi	terttu; tertun	tertut
sisäpaikallissijat
inessiivi	tertussa	tertuissa
elatiivi	tertusta	tertuista
illatiivi	terttuun	terttuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	tertulla	tertuilla
ablatiivi	tertulta	tertuilta
allatiivi	tertulle	tertuille
muut sijamuodot
essiivi	terttuna	terttuina
translatiivi	tertuksi	tertuiksi
abessiivi	tertutta	tertuitta
instruktiivi	–	tertuin
komitatiivi	–	terttuine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	tertu-
vahva vartalo	terttu-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. kasvitiede: avoin kukinnon muoto, jolla on pitkä kukintolapa

englanti: raceme espanja: racimo m. italia: grappolo m. latina: racemus m. portugali: cacho m. ranska: grappe f.

ruotsi: klase saksa: Dolde f. turkki: salkım ukraina: кетяг m. venäjä: гроздь f. viro: kobar