tesma

Katso artikkeli Tesma Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

tesma (9)

1. voimakkaantuoksuinen, tuulipölytteinen heinäkasvi (Milium effusum)
2. (yleisesti) mikä tahansa tesmojen (Milium) suvun kasvi

Ääntäminen

• IPA: /ˈt̪esmɑ/
• tavutus: tes‧ma

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	tesma	tesmat
genetiivi	tesman	tesmojen (tesmain)
partitiivi	tesmaa	tesmoja
akkusatiivi	tesma; tesman	tesmat
sisäpaikallissijat
inessiivi	tesmassa	tesmoissa
elatiivi	tesmasta	tesmoista
illatiivi	tesmaan	tesmoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	tesmalla	tesmoilla
ablatiivi	tesmalta	tesmoilta
allatiivi	tesmalle	tesmoille
muut sijamuodot
essiivi	tesmana	tesmoina
translatiivi	tesmaksi	tesmoiksi
abessiivi	tesmatta	tesmoitta
instruktiivi	–	tesmoin
komitatiivi	–	tesmoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	tesma-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

Piisami-sanan muinaisalasaksalaisesta variantista desamo ’myski’, josta myös ruotsin desmansråtta ’piisami’.^[1]

Ks. myös desmaani.

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

tesmayrtti

Aiheesta muualla

• tesma Kielitoimiston sanakirjassa