tippi

Suomi

Substantiivi

tippi (5-B)

1. (puhekieltä) juomaraha, palveluraha
2. (biljardi) biljardikepin kärki

Ääntäminen

• IPA: /ˈt̪ipːi/
• tavutus: tip‧pi

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	tippi	tipit
genetiivi	tipin	tippien (tippein)
partitiivi	tippiä	tippejä
akkusatiivi	tippi; tipin	tipit
sisäpaikallissijat
inessiivi	tipissä	tipeissä
elatiivi	tipistä	tipeistä
illatiivi	tippiin	tippeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	tipillä	tipeillä
ablatiivi	tipiltä	tipeiltä
allatiivi	tipille	tipeille
muut sijamuodot
essiivi	tippinä	tippeinä
translatiivi	tipiksi	tipeiksi
abessiivi	tipittä	tipeittä
instruktiivi	–	tipein
komitatiivi	–	tippeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	tipi-
vahva vartalo	tippi-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

englannin sanasta tip ’juomaraha’.^[1]

Käännökset

1. palveluraha

Ks. juomaraha

Liittyvät sanat

• tipata

Aiheesta muualla

• tippi Kielitoimiston sanakirjassa