tiputus

Suomi

Substantiivi

tiputus (39)

1. tiputtaminen eli pudottaminen
2. (lääketiede) Määritelmä puuttuu.

Ääntäminen

• IPA: /ˈt̪iput̪us/
• tavutus: ti‧pu‧tus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	tiputus	tiputukset
genetiivi	tiputuksen	tiputusten tiputuksien
partitiivi	tiputusta	tiputuksia
akkusatiivi	tiputus; tiputuksen	tiputukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	tiputuksessa	tiputuksissa
elatiivi	tiputuksesta	tiputuksista
illatiivi	tiputukseen	tiputuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	tiputuksella	tiputuksilla
ablatiivi	tiputukselta	tiputuksilta
allatiivi	tiputukselle	tiputuksille
muut sijamuodot
essiivi	tiputuksena	tiputuksina
translatiivi	tiputukseksi	tiputuksiksi
abessiivi	tiputuksetta	tiputuksitta
instruktiivi	–	tiputuksin
komitatiivi	–	tiputuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	tiputukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	tiputus-

Etymologia

verbi tiputtaa (heikko vartalo tiputa- ) + johdin -us

Käännökset

1. tiputtaminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille. Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Liittyvät sanat

Synonyymit

• [2]: tippa

Aiheesta muualla

• tiputus Kielitoimiston sanakirjassa