tippa

Suomi

Substantiivi

tippa (9-B)

1. pisara

   Lisää 5-7 tippaa eteeristä öljyä kylpyveteen.

   Pyyhkäisin tipan nenänpäästäni.

   Pannussa on vielä tippa [= tässä: pieni määrä] kahvia. Otatko?

2. (arkikieltä) tiputuspullo, tiputus

   Sairaanhoitaja laittoi minulle tipan käsivarteen.

Ääntäminen

• IPA: /ˈt̪ipːɑ/, [ˈt̪ipːɑ]
• tavutus: tip‧pa

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	tippa	tipat
genetiivi	tipan	tippojen (tippain)
partitiivi	tippaa	tippoja
akkusatiivi	tippa; tipan	tipat
sisäpaikallissijat
inessiivi	tipassa	tipoissa
elatiivi	tipasta	tipoista
illatiivi	tippaan	tippoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	tipalla	tipoilla
ablatiivi	tipalta	tipoilta
allatiivi	tipalle	tipoille
muut sijamuodot
essiivi	tippana	tippoina
translatiivi	tipaksi	tipoiksi
abessiivi	tipatta	tipoitta
instruktiivi	–	tipoin
komitatiivi	–	tippoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	tipa-
vahva vartalo	tippa-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. tippa

Ks. pisara

Liittyvät sanat

• tippoina
• tiputus

Johdokset

• adjektiivit: tipaton
• adverbit: tipoittain
• verbit: tippua

Yhdyssanat

tippaleipä, tippapelti, tippapullo, tyrmäystippa, vesitippa

Idiomit

• ei tippaakaan
  1. ei yhtään

     Tippaakaan ei anneta periksi.

• Ei tippa tapa – sanonnalla tarkoitetaan, että vähäinen määrä (tippa) alkoholia ei olisi pahaksi.
• viime tipassa – viime hetkellä

Aiheesta muualla

• tippa Kielitoimiston sanakirjassa
• tippa Suomen etymologisessa sanakirjassa
• Artikkelit 2251, 3285 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Ruotsi

Verbi

tippa (1)

1. kipata, kaataa, tyhjentää (kuorma)
2. työntää, pukata
3. veikata, arvata, ennustaa