tisu

Suomi

Substantiivi

tisu (1)

1. (lapsenomaista kieltä) naisen rinta

   Äiti antoi vauvalle tisua.

Ääntäminen

• IPA: /ˈt̪isu/
• tavutus: ti‧su

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	tisu	tisut
genetiivi	tisun	tisujen
partitiivi	tisua	tisuja
akkusatiivi	tisu; tisun	tisut
sisäpaikallissijat
inessiivi	tisussa	tisuissa
elatiivi	tisusta	tisuista
illatiivi	tisuun	tisuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	tisulla	tisuilla
ablatiivi	tisulta	tisuilta
allatiivi	tisulle	tisuille
muut sijamuodot
essiivi	tisuna	tisuina
translatiivi	tisuksi	tisuiksi
abessiivi	tisutta	tisuitta
instruktiivi	–	tisuin
komitatiivi	–	tisuine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	tisu-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. (lapsenomaista kieltä) naisen rinta

englanti: tit, boob

espanja: teta f.

Liittyvät sanat

Synonyymit

• tissi
• (leikillisesti) keuhkot
• ryntäät

Aiheesta muualla

• tisu Kielitoimiston sanakirjassa