toiste

Suomi

Adverbi

toiste

1. toisella kerralla, toiseen aikaan, joskus muulloin

   Teen sen mieluummin toiste.

   Käykää kylässä toistekin!

Ääntäminen

• IPA: /ˈt̪oi̯st̪eˣ/
• tavutus: tois‧te

Huomautus

• huolimattomassa puhekielessä joskus myös toisten, vrt. nytten

Substantiivi

toiste (48)

1. (harvinainen) sitaatti
2. (tekniikka) radiolinkkitekniikan häipymisen kompensointiin käytetty antenni- ja taajuustekninen menetelmä
3. redundanssi

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	toiste	toisteet
genetiivi	toisteen	toisteiden toisteitten
partitiivi	toistetta	toisteita
akkusatiivi	toiste; toisteen	toisteet
sisäpaikallissijat
inessiivi	toisteessa	toisteissa
elatiivi	toisteesta	toisteista
illatiivi	toisteeseen	toisteisiin toisteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	toisteella	toisteilla
ablatiivi	toisteelta	toisteilta
allatiivi	toisteelle	toisteille
muut sijamuodot
essiivi	toisteena	toisteina
translatiivi	toisteeksi	toisteiksi
abessiivi	toisteetta	toisteitta
instruktiivi	–	toistein
komitatiivi	–	toisteine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	toistee-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	toistet-

Etymologia

• verbi toistaa + johdin -e

Liittyvät sanat

• heijastus
• häipyminen
• kanava
• kanavoituminen
• monitie-eteneminen
• sironta
• toistin
• toisto

Yhdyssanat

paikkatoiste, taajuustoiste

Aiheesta muualla

• toiste Kielitoimiston sanakirjassa