tora

Suomi

Substantiivi

tora (10)

1. riita, erimielisyys

Ääntäminen

• IPA: /ˈt̪orɑ/
• tavutus: to‧ra

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	tora	torat
genetiivi	toran	torien (torain)
partitiivi	toraa	toria
akkusatiivi	tora; toran	torat
sisäpaikallissijat
inessiivi	torassa	torissa
elatiivi	torasta	torista
illatiivi	toraan	toriin
ulkopaikallissijat
adessiivi	toralla	torilla
ablatiivi	toralta	torilta
allatiivi	toralle	torille
muut sijamuodot
essiivi	torana	torina
translatiivi	toraksi	toriksi
abessiivi	toratta	toritta
instruktiivi	–	torin
komitatiivi	–	torine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	tora-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. riita, erimielisyys

englanti: quarrel

Liittyvät sanat

Johdokset

• adjektiivit: torainen, toraisa
• substantiivit: toru
• verbit: torailla, torua

Yhdyssanat

torahammas, torajyvä

Aiheesta muualla

• tora Kielitoimiston sanakirjassa
• tora Suomen etymologisessa sanakirjassa

Espanja

Substantiivi

tora f.

1. toora (juutalaisen Tanakin ensimmäinen osa)