torjuminen

Suomi

Substantiivi

torjuminen (38)

1. ei toivotun asian, kohtaamisen tai tapahtumisen ehkäiseminen tai estäminen

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	torjuminen	torjumiset
genetiivi	torjumisen	torjumisten torjumisien
partitiivi	torjumista	torjumisia
akkusatiivi	torjuminen; torjumisen	torjumiset
sisäpaikallissijat
inessiivi	torjumisessa	torjumisissa
elatiivi	torjumisesta	torjumisista
illatiivi	torjumiseen	torjumisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	torjumisella	torjumisilla
ablatiivi	torjumiselta	torjumisilta
allatiivi	torjumiselle	torjumisille
muut sijamuodot
essiivi	torjumisena (torjumisna)	torjumisina
translatiivi	torjumiseksi	torjumisiksi
abessiivi	torjumisetta	torjumisitta
instruktiivi	–	torjumisin
komitatiivi	–	torjumisine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	torjumise-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	torjumis-

Etymologia

• teonnimi verbistä torjua

Käännökset

1. ei toivotun asian, kohtaamisen tai tapahtumisen ehkäiseminen tai estäminen

ruotsi: avvärjning, bekämpning

Liittyvät sanat

• ehkäiseminen
• estäminen
• torjua
• torjunta