torjuva

Suomi

Verbi

torjuva

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä torjua

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	torjuva	torjuvat
genetiivi	torjuvan	torjuvien (torjuvain)
partitiivi	torjuvaa	torjuvia
akkusatiivi	torjuva; torjuvan	torjuvat
sisäpaikallissijat
inessiivi	torjuvassa	torjuvissa
elatiivi	torjuvasta	torjuvista
illatiivi	torjuvaan	torjuviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	torjuvalla	torjuvilla
ablatiivi	torjuvalta	torjuvilta
allatiivi	torjuvalle	torjuville
muut sijamuodot
essiivi	torjuvana	torjuvina
translatiivi	torjuvaksi	torjuviksi
abessiivi	torjuvatta	torjuvitta
instruktiivi	–	torjuvin
komitatiivi	–	torjuvine
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	torjuva-
vahva vartalo	torjuva-
konsonantti- vartalo	-

Aiheesta muualla

• torjuva Kielitoimiston sanakirjassa