torppa

Suomi

Substantiivi

torppa (10-B)

1. vuokraviljelijän tilallisen maatilasta vuokralle saama maa-alue ja sille rakennetut rakennukset sekä raiviot

   Torpasta maksettiin vuokra työsuorituksina tai viljellyillä tuotteilla.

2. (puhekieltä) vähäarvoinen talo, tölli, tönö, mörskä

Ääntäminen

• IPA: /ˈt̪orpːɑ/
• tavutus: torp‧pa

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	torppa	torpat
genetiivi	torpan	torppien (torppain)
partitiivi	torppaa	torppia
akkusatiivi	torppa; torpan	torpat
sisäpaikallissijat
inessiivi	torpassa	torpissa
elatiivi	torpasta	torpista
illatiivi	torppaan	torppiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	torpalla	torpilla
ablatiivi	torpalta	torpilta
allatiivi	torpalle	torpille
muut sijamuodot
essiivi	torppana	torppina
translatiivi	torpaksi	torpiksi
abessiivi	torpatta	torpitta
instruktiivi	–	torpin
komitatiivi	–	torppine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	torpa-
vahva vartalo	torppa-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. vuokraviljelijän tilallisen maatilasta vuokralle saama maa-alue ja sille rakennettut rakennukset sekä raiviot

espanja: parcela

ruotsi: torp

Liittyvät sanat

• torppari
• mäkitupa

Yhdyssanat

torpankukka

Aiheesta muualla

• torppa Kielitoimiston sanakirjassa
• torppa Tieteen termipankissa
• Artikkeli 3587 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa