torppari

Katso artikkeli Torppari Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

torppari (6)

1. (historia) vuokraviljelijä, joka oli vuokrannut viljeltäväkseen osan suuremmasta maatilasta

   Kuu on torpparin aurinko. (sananlasku, torppari teki usein päivät töitä isännän tilalla ja omat työt omalla ajallaan)

Ääntäminen

• IPA: /ˈt̪orpːɑri/
• tavutus: torp‧pa‧ri

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	torppari	torpparit
genetiivi	torpparin	torpparien torppareiden torppareitten
partitiivi	torpparia	torppareita torppareja
akkusatiivi	torppari; torpparin	torpparit
sisäpaikallissijat
inessiivi	torpparissa	torppareissa
elatiivi	torpparista	torppareista
illatiivi	torppariin	torppareihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	torpparilla	torppareilla
ablatiivi	torpparilta	torppareilta
allatiivi	torpparille	torppareille
muut sijamuodot
essiivi	torpparina	torppareina
translatiivi	torppariksi	torppareiksi
abessiivi	torpparitta	torppareitta
instruktiivi	–	torpparein
komitatiivi	–	torppareine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	torppari-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

ruotsin kielestä, torpare < torp ('torppa') -are

Käännökset

1. vuokraviljelijä, joka oli vuokrannut viljeltäväkseen osan suuremmasta maatilasta

ruotsi: torpare

Liittyvät sanat

torppa, mäkitupalainen, lampuoti

Yhdyssanat

• torpparikapina
• torpparilaitos
• torppariluokka
• torppariväestö

Aiheesta muualla

• torppari Kielitoimiston sanakirjassa