torvelo

Suomi

Substantiivi

torvelo (2)

1. (halventava) tyhmä henkilö, idiootti, ääliö, tampio

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	torvelo	torvelot
genetiivi	torvelon	torvelojen torveloiden torveloitten
partitiivi	torveloa	torveloita torveloja
akkusatiivi	torvelo; torvelon	torvelot
sisäpaikallissijat
inessiivi	torvelossa	torveloissa
elatiivi	torvelosta	torveloista
illatiivi	torveloon	torveloihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	torvelolla	torveloilla
ablatiivi	torvelolta	torveloilta
allatiivi	torvelolle	torveloille
muut sijamuodot
essiivi	torvelona	torveloina
translatiivi	torveloksi	torveloiksi
abessiivi	torvelotta	torveloitta
instruktiivi	–	torveloin
komitatiivi	–	torveloine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	torvelo-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• substantiivi torvi^[1] (vartalo torve- ) + johdin -lo

Käännökset

1. tyhmä henkilö

Ks. ääliö

Liittyvät sanat

Johdokset

• verbit: torveloida

Aiheesta muualla

• torvelo Kielitoimiston sanakirjassa