treffit

Suomi

Substantiivi

treffit (5) (monikollinen)

1. kahden toisistaan kiinnostuneen henkilön tapaaminen potentiaalisesti seurustelusuhteen muodostamista varten

   Jaakko pyysi Liisaa treffeille.

Ääntäminen

• IPA: /ˈt̪refːit̪/
• tavutus: tref‧fit

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	–	treffit
genetiivi	–	treffien (treffein)
partitiivi	–	treffejä
akkusatiivi	–; –	treffit
sisäpaikallissijat
inessiivi	–	treffeissä
elatiivi	–	treffeistä
illatiivi	–	treffeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	–	treffeillä
ablatiivi	–	treffeiltä
allatiivi	–	treffeille
muut sijamuodot
essiivi	–	treffeinä
translatiivi	–	treffeiksi
abessiivi	–	treffeittä
instruktiivi	–	treffein
komitatiivi	–	treffeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	treffi-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Liittyvät sanat

• deittailla

Synonyymit

• tällit
• tärskyt