tuffi

Suomi

Substantiivi

tuffi (5)

1. tulivuoren tuhkasta tiivistynyttä ainesta

   Maanpinnalle tulee magma tavallisesti sulana, juoksevana laavana tai ilmassa jähmettyneinä palloina. Näillä kiinteillä osasilla on eri nimiä. – – Hienompi aines on vulkaanista tuhkaa ja hiekkaa. Nämä hienommat osaset sekautuvat veteen liejuksi, joka sitten kovettuu tuffikerroksiksi. Purkautumisen aikana tavallisesti rankkasade ja liejuvirrat tekevät suurempaa hävitystä kuin laava.^[1]

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	tuffi	tuffit
genetiivi	tuffin	tuffien (tuffein)
partitiivi	tuffia	tuffeja
akkusatiivi	tuffi; tuffin	tuffit
sisäpaikallissijat
inessiivi	tuffissa	tuffeissa
elatiivi	tuffista	tuffeista
illatiivi	tuffiin	tuffeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	tuffilla	tuffeilla
ablatiivi	tuffilta	tuffeilta
allatiivi	tuffille	tuffeille
muut sijamuodot
essiivi	tuffina	tuffeina
translatiivi	tuffiksi	tuffeiksi
abessiivi	tuffitta	tuffeitta
instruktiivi	–	tuffein
komitatiivi	–	tuffeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	tuffi-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. tulivuoren tuhkasta tiivistynyttä ainesta

englanti: tuff saksa: Tuff m.

turkki: tüf

Aiheesta muualla

• tuffi Tieteen termipankissa