tuikkia

Suomi

Verbi

tuikkia (61-A) (taivutus[luo])

1. (valonlähteestä) vaihdella kirkkauttaan, vilkkua, välkkyä
2. (kuvaannollisesti, lähinnä silmistä) loistaa ihastuttavasti

Ääntäminen

• IPA: /ˈt̪ui̯kːiɑˣ/
• tavutus: tuik‧ki‧a

Etymologia

mahdollisesti samaa alkuperää kuin verbi₂^[1]

Käännökset

1. vilkkua, välkkyä

englanti: twinkle

2. loistaa ihastuttavasti

englanti: twinkle

Liittyvät sanat

tuikahdella, tuikata, tuikku, tuikuttaa

Johdokset

• adjektiivit: tuikkiva
• substantiivit: tuikinta, tuikkiminen

Aiheesta muualla

• tuikkia Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi

tuikkia (61-A) (taivutus[luo])

1. tuikata toistuvasti tai jatkuvasti

Etymologia

frekventatiivinen johdos verbistä tuikata ((vahva) vokaalivartalo tuikk|a- + pääte -ia)

Liittyvät sanat

Synonyymit

• tuikkailla

Johdokset

• adjektiivit: tuikkiva
• adverbit: tuikkivasti

Aiheesta muualla

• tuikkia Kielitoimiston sanakirjassa