tulva

Katso artikkeli Tulva Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

tulva (10)

1. vallitseva tila, jossa nestepinta on kohonnut ja ylittänyt sille asetetun normaalitason arvon

Ääntäminen

• IPA: /ˈt̪ulʋɑ/, [ˈt̪ʷulʋɑ̝]
• tavutus: tul‧va

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	tulva	tulvat
genetiivi	tulvan	tulvien (tulvain)
partitiivi	tulvaa	tulvia
akkusatiivi	tulva; tulvan	tulvat
sisäpaikallissijat
inessiivi	tulvassa	tulvissa
elatiivi	tulvasta	tulvista
illatiivi	tulvaan	tulviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	tulvalla	tulvilla
ablatiivi	tulvalta	tulvilta
allatiivi	tulvalle	tulville
muut sijamuodot
essiivi	tulvana	tulvina
translatiivi	tulvaksi	tulviksi
abessiivi	tulvatta	tulvitta
instruktiivi	–	tulvin
komitatiivi	–	tulvine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	tulva-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. kohonneen pinnan tila

azeri: sel, daşqın baski: uholde englanti: flood espanja: inundación islanti: flóð n. puola: powódź ranska: inondation f. ruotsi: översvämning

saksa: Überflutung f., Flut f. turkki: tufan, sel, taşkın ukraina: повінь f. unkari: árvíz uzbekki: toshqin valkovenäjä: паводка f. venäjä: наводнение viro: üleujutus, tulv, uputus, suurvesi

Liittyvät sanat

Johdokset

• adjektiivit: tulvainen
• verbit: tulvia

Yhdyssanat

kevättulva, kyyneltulva, puhetulva, sanatulva, syytöstulva, tulva-aalto, tulva-alue, tulvajärvi, tulvakausi, tulvakerrostuma, tulvakorkeus, tulvamaa, tulvaniitty, tulvaraja, tulvatasanko, tulvavesi, vierastulva, ärsyketulva

Aiheesta muualla

• tulva Kielitoimiston sanakirjassa
• tulva Tieteen termipankissa