tuokkonen

Suomi

Substantiivi

tuokkonen (38)

1. matalareunainen, alun perin tuohesta tehty astia

Ääntäminen

• IPA: /ˈt̪uo̯kːonen/
• tavutus: tuok‧ko‧nen

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	tuokkonen	tuokkoset
genetiivi	tuokkosen	tuokkosten tuokkosien
partitiivi	tuokkosta	tuokkosia
akkusatiivi	tuokkonen; tuokkosen	tuokkoset
sisäpaikallissijat
inessiivi	tuokkosessa	tuokkosissa
elatiivi	tuokkosesta	tuokkosista
illatiivi	tuokkoseen	tuokkosiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	tuokkosella	tuokkosilla
ablatiivi	tuokkoselta	tuokkosilta
allatiivi	tuokkoselle	tuokkosille
muut sijamuodot
essiivi	tuokkosena (tuokkosna)	tuokkosina
translatiivi	tuokkoseksi	tuokkosiksi
abessiivi	tuokkosetta	tuokkositta
instruktiivi	–	tuokkosin
komitatiivi	–	tuokkosine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	tuokkose-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	tuokkos-

Etymologia

johdos sanasta tuohi^[1]

Liittyvät sanat

Synonyymit

• tuohinen, rove

Aiheesta muualla

• tuokkonen Kielitoimiston sanakirjassa