tupakki

Suomi

Substantiivi

tupakki (5-A)

1. (murteellinen) sama kuin tupakka

   Tupakit pois ja piiput piiloon.

Ääntäminen

• IPA: /ˈt̪upɑkːi/
• tavutus: tu‧pak‧ki

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	tupakki	tupakit
genetiivi	tupakin	tupakkien (tupakkein)
partitiivi	tupakkia	tupakkeja
akkusatiivi	tupakki; tupakin	tupakit
sisäpaikallissijat
inessiivi	tupakissa	tupakeissa
elatiivi	tupakista	tupakeista
illatiivi	tupakkiin	tupakkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	tupakilla	tupakeilla
ablatiivi	tupakilta	tupakeilta
allatiivi	tupakille	tupakeille
muut sijamuodot
essiivi	tupakkina	tupakkeina
translatiivi	tupakiksi	tupakeiksi
abessiivi	tupakitta	tupakeitta
instruktiivi	–	tupakein
komitatiivi	–	tupakkeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	tupaki-
vahva vartalo	tupakki-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

• kts. tupakka

Aiheesta muualla

• tupakki Kielitoimiston sanakirjassa