tutu

Suomi

Katso artikkeli Tutu Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

tutu (21)

1. naisbalettitanssijan vaate, lyhyt tarlataanihame

Ääntäminen

• IPA: /ˈtu.tuː/ tai /ˈty.tyː/^[1]

Taivutus

Sanaa voi taivuttaa takavokaalisilla tai etuvokaalisilla päätteillä.^[1]

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	tutu	tutut
genetiivi	tutun	tutuiden tutuitten
partitiivi	tututa	tutuita
akkusatiivi	tutu; tutun	tutut
sisäpaikallissijat
inessiivi	tutussa	tutuissa
elatiivi	tutusta	tutuista
illatiivi	tutuhen	tutuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	tutulla	tutuilla
ablatiivi	tutulta	tutuilta
allatiivi	tutulle	tutuille
muut sijamuodot
essiivi	tutuna	tutuina
translatiivi	tutuksi	tutuiksi
abessiivi	tututta	tutuitta
instruktiivi	–	tutuin
komitatiivi	–	tutuine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	tutu-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	tutu	tutut
genetiivi	tutun	tutuiden tutuitten
partitiivi	tututä	tutuitä
akkusatiivi	tutu; tutun	tutut
sisäpaikallissijat
inessiivi	tutussä	tutuissä
elatiivi	tutustä	tutuistä
illatiivi	tutuhen	tutuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	tutullä	tutuillä
ablatiivi	tutultä	tutuiltä
allatiivi	tutulle	tutuille
muut sijamuodot
essiivi	tutunä	tutuinä
translatiivi	tutuksi	tutuiksi
abessiivi	tututtä	tutuittä
instruktiivi	–	tutuin
komitatiivi	–	tutuine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	tutu-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. naisbalettitanssijattaren vaate

englanti: tutu espanja: tutú esperanto: baletjupo italia: tutù

ranska: tutu ruotsi: tutu saksa: Tutu venäjä: пачка

Aiheesta muualla

• tutu Tieteen termipankissa