tuulla

Suomi

Verbi

tuulla (67) (taivutus[luo])

1. (ilmasta) liikkua, puhaltaa, aiheuttaa tuulta
2. (kuvaannollisesti) jossakin asioiden liikkuvuus on suuri; jossakin tapahtuu jotakin paljon (esim. äkillisiä, yllättäviä asioita)

   Yrityksen johdossa tuulee nyt oikein kunnolla. 'Yrityksen johto vaihtuu nyt tiheään.'

Ääntäminen

• IPA: /ˈt̪uːlːɑˣ/
• tavutus: tuul‧la

Käännökset

1. tuulla

englanti: blow latvia: pūst liivi: pūgõ pohjoissaame: bieggat

ruotsi: blåsa saksa: blasen, wehen venäjä: дуть viro: puhuma

Liittyvät sanat

Johdokset

• verbit: tuulahtaa, tuulettaa, tuultaa, tuultua

Aiheesta muualla

• tuulla Kielitoimiston sanakirjassa