tuultaa

Suomi

Katso artikkeli Puinti Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Verbi

tuultaa (54-I) (taivutus[luo])

1. erottaa jyvät ruumenista ilmavirran avulla

Ääntäminen

• IPA: /ˈt̪uːlt̪ɑːˣ/
• tavutus: tuul‧taa

Etymologia

• johdos verbistä tuulla tai substantiivista tuuli (konsonanttivartalo tuul- + johdin -ta- + infinitiivin tunnus -a)

Käännökset

1. erottaa jyvät ruumeninsta ilmavirran avulla

englanti: winnow

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: tuultaminen
• verbit: tuultua

Aiheesta muualla

• tuultaa Kielitoimiston sanakirjassa