tuutti

Suomi

Substantiivi

tuutti (5-C)

1. (arkikieltä) ympyräkartio tai sen muotoinen esine, torvi
2. ympyräkartion muotoon pakattu jäätelöannos, jäätelötuutti
3. (puhekieltä) puhetorvi tai muu puheen lähde, monesti negatiivisissa yhteyksissä

   Sieltä tulee puhetta tuutin täydeltä.

   Enkä välitä mä kuulla yhtään uutista sen Raatikaisen tuutista. (Juha Vainio - Käyn ahon laitaa (1979))

4. tuuttien (Vriesea) suvun kasvi

Ääntäminen

• IPA: /ˈt̪uːt̪ːi/, [ˈt̪uːt̪ːi]
• tavutus: tuut‧ti

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	tuutti	tuutit
genetiivi	tuutin	tuuttien (tuuttein)
partitiivi	tuuttia	tuutteja
akkusatiivi	tuutti; tuutin	tuutit
sisäpaikallissijat
inessiivi	tuutissa	tuuteissa
elatiivi	tuutista	tuuteista
illatiivi	tuuttiin	tuutteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	tuutilla	tuuteilla
ablatiivi	tuutilta	tuuteilta
allatiivi	tuutille	tuuteille
muut sijamuodot
essiivi	tuuttina	tuutteina
translatiivi	tuutiksi	tuuteiksi
abessiivi	tuutitta	tuuteitta
instruktiivi	–	tuutein
komitatiivi	–	tuutteine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	tuuti-
vahva vartalo	tuutti-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. ympyräkartio tai sen muotoinen esine, torvi

englanti: cone

ruotsi: strut

Liittyvät sanat

• tuutata
• tötterö

Yhdyssanat

• jäätelötuutti

Aiheesta muualla

• tuutti Kielitoimiston sanakirjassa