tyyli
From Wiktionary, the free dictionary
Remove ads
Suomi
Substantiivi
tyyli (5)
- ihmisen olomuoto, ulkoisen olemuksen muodostama vaikutelma
- elämäntapaan ja aikakauteen, koulukuntaan ja suuntaukseen liittyvä tapa tehdä asioita ja taidetta
- tapa tehdä asioita
Ääntäminen
- IPA: /ˈt̪yːli/, [ˈt̪ʷyːli]
- tavutus: tyy‧li
Taivutus
Käännökset
Liittyvät sanat
Johdokset
- adverbit: tyylikkäästi, tyylillä, tyylisesti
- substantiivit: tyylikkyys, tyylittely
- adjektiivit: tyylikäs, tyylillinen, tyylinen, tyylitön
Yhdyssanat
alatyyli, arkityyli, asiatyyli, barokkityyli, chippendaletyyli, diagonaalityyli, elämäntyyli, empiirityyli, floppityyli, hiustyyli, huonekalutyyli, jugendtyyli, juoksutyyli, kansliatyyli, keisarityyli, kerrontatyyli, kierähdystyyli, kirjaintyyli, kirjasintyyli, kirjoitustyyli, kustavilaistyyli, kävelytyyli, latutyyli, maalaustyyli, musiikkityyli, pakinatyyli, paperityyli, pelityyli, puhetyyli, pukeutumistyyli, pyörökaarityyli, rakennustyyli, renessanssityyli, rokokootyyli, siirtomaatyyli, substantiivityyli, sähketyyli, sävellystyyli, talonpoikaistyyli, tyyliaines, tyyliaisti, tyylianalyysi, tyyliarvo, tyyliasu, tyyliero, tyyliharjoittelu, tyyliharjoitus, tyylihuonekalu, tyyli-ihanne, tyylikaluste, tyylikalusto, tyylikausi, tyylikeino, tyylilaji, tyylinäyte, tyylioppi, tyylipiste, tyylipuhdas, tyylirikko, tyyliseikka, tyylisuunta, tyylitaju, tyylivirhe, ylätyyli
Aiheesta muualla
- tyyli Kielitoimiston sanakirjassa
- tyyli Tieteen termipankissa
- tyyli Suomen etymologisessa sanakirjassa
- Artikkeli 334 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Remove ads
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads