uhri

From Wiktionary, the free dictionary

Remove ads

Suomi

Substantiivi

uhri (5)[1]

  1. ihminen, jolle tapahtui jotakin pahaa, esimerkiksi onnettomuuden tai rikoksen seurauksena
    Hän oli ryöstön uhri.
  2. (uskonto) jumalalle tai jumalille uhrauksessa luovutettu lahja
    Uhri vietiin alttarille.

Ääntäminen

  • IPA: /ˈuhri/
  • tavutus: uh‧ri

Taivutus

Lisätietoja Taivutus, sijamuoto ...

Etymologia

  • ruotsalainen laina, vrt. nykyruotsin offer, offra[2]

Käännökset

Nämä käännökset on merkitty korjattaviksi.

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

ihmisuhri, kiitosuhri, kuolonuhri, lepytysuhri, messu-uhri, polttouhri, siviiliuhri, sovitusuhri, syntiuhri, teurasuhri, uhrialttari, uhrieläin, uhrihierarkia, uhrikaritsa, uhrikivi, uhrikuolema, uhrilahja, uhrilammas, uhrilehto, uhrilähde, uhrilöytö, uhrimieli, uhripaikka, uhripappi, uhripuu, uhrisavu, uhritoimitus, uhrivalmius, veriuhri

Aiheesta muualla

  • uhri Kielitoimiston sanakirjassa
  • uhri Tieteen termipankissa
  • Artikkeli 4851 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Remove ads

Viitteet

Wikiwand - on

Seamless Wikipedia browsing. On steroids.

Remove ads