uinti

Katso artikkeli Uinti Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

uinti (5-J)

1. vedessä liikkuminen uimalla

Ääntäminen

• IPA: /ˈui̯nt̪i/, [ˈuin̪t̪i]
• tavutus: uin‧ti

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	uinti	uinnit
genetiivi	uinnin	uintien (uintein)
partitiivi	uintia	uinteja
akkusatiivi	uinti; uinnin	uinnit
sisäpaikallissijat
inessiivi	uinnissa	uinneissa
elatiivi	uinnista	uinneista
illatiivi	uintiin	uinteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	uinnilla	uinneilla
ablatiivi	uinnilta	uinneilta
allatiivi	uinnille	uinneille
muut sijamuodot
essiivi	uintina	uinteina
translatiivi	uinniksi	uinneiksi
abessiivi	uinnitta	uinneitta
instruktiivi	–	uinnein
komitatiivi	–	uinteine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	uinni-
vahva vartalo	uinti-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

verbi uida (vartalo ui- ) + johdin -nti

Käännökset

1. vedessä liikkuminen uimalla

englanti: swimming espanja: natación f. hollanti: zwemmen n. puola: pływanie n. ranska: natation f.

romania: nataţie f. saksa: Schwimmen n. turkki: yüzme venäjä: плавание n.

Liittyvät sanat

• kastautuminen
• krooli
• uida
• uiminen
• uimari
• uinnit

Yhdyssanat

kilpauinti, koiranuinti, kuntouinti, perhosuinti, rintauinti, sekauinti, selkäuinti, taitouinti, uintikarsinta, uintikausi, uintikielto, uintikilpailu, uintilaji, uintimatka, uintiretki, uintiurheilu, vapaauinti, vauvauinti, viestinuinti, viestiuinti

Aiheesta muualla

• uinti Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 217 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa