uitto

Katso artikkeli Uitto Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

uitto (1-C)

1. pyöreän puutavaran kuljetus vesistöä pitkin virran kuljettamana tai hinaamalla, usein varppaamalla runkojen kelluessa vedessä irrallaan puomin ympäröimänä tai yhteen kytkettyinä nippuina

Ääntäminen

• IPA: /ˈui̯t̪ːo/
• tavutus: uit‧to

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	uitto	uitot
genetiivi	uiton	uittojen
partitiivi	uittoa	uittoja
akkusatiivi	uitto; uiton	uitot
sisäpaikallissijat
inessiivi	uitossa	uitoissa
elatiivi	uitosta	uitoista
illatiivi	uittoon	uittoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	uitolla	uitoilla
ablatiivi	uitolta	uitoilta
allatiivi	uitolle	uitoille
muut sijamuodot
essiivi	uittona	uittoina
translatiivi	uitoksi	uitoiksi
abessiivi	uitotta	uitoitta
instruktiivi	–	uitoin
komitatiivi	–	uittoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	uito-
vahva vartalo	uitto-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

verbi uittaa + johdin -o

Käännökset

1. pyöreän puutavaran kuljetus vesistöä pitkin virran kuljettamana tai hinaamalla

englanti: timber rafting, floating ruotsi: flottning

saksa: Flößerei

Liittyvät sanat

• uittaa
• varpata

Synonyymit

• puutavaranuitto, tukinuitto

Yhdyssanat

avouitto, irtouitto, jokiuitto, kiintouitto, nippu-uitto, tukinuitto, uittohaka, uittohukka, uittohäviö, uittojätkä, uittokanava, uittokeksi, uittokouru, uittolenkki, uittomerkki, uittomies, uittopato, uittopuomi, uittopuro, uittopuu, uittopäällikkö, uittoruuhi, uittoränni, uittosalko, uittotavara, uittoteitse, uittotyö, uittotyömaa, uittotyömies, uittoväylä, uittoyhdistys

Aiheesta muualla

• uitto Kielitoimiston sanakirjassa
• uitto Tieteen termipankissa