ujous

Katso artikkeli Ujous Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

ujous (40)

1. se, että on ujo

Ääntäminen

• IPA: /ˈujous/ tai /ˈujou̯s/
• tavutus: u‧jo‧us / u‧jous

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	ujous	ujoudet
genetiivi	ujouden	ujouksien
partitiivi	ujoutta	ujouksia
akkusatiivi	ujous; ujouden	ujoudet
sisäpaikallissijat
inessiivi	ujoudessa	ujouksissa
elatiivi	ujoudesta	ujouksista
illatiivi	ujouteen	ujouksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	ujoudella	ujouksilla
ablatiivi	ujoudelta	ujouksilta
allatiivi	ujoudelle	ujouksille
muut sijamuodot
essiivi	ujoutena	ujouksina
translatiivi	ujoudeksi	ujouksiksi
abessiivi	ujoudetta	ujouksitta
instruktiivi	–	ujouksin
komitatiivi	–	ujouksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	ujoude-
vahva vartalo	ujoute-
konsonantti- vartalo	ujout-

Etymologia

• adjektiivi ujo + johdin -us

Käännökset

1. se, että on ujo

englanti: shyness

ranska: timidité f.

Aiheesta muualla

• ujous Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 268 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa