ukulele

Katso artikkeli Ukulele Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

ukulele (8)

1. eräs havaijilaisperäinen nelikielinen kielisoitin

Ääntäminen

• IPA: /ˈu.kuˌle.le/

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	ukulele	ukulelet
genetiivi	ukulelen	ukulelejen (ukulelein)
partitiivi	ukulelea	ukuleleja
akkusatiivi	ukulele; ukulelen	ukulelet
sisäpaikallissijat
inessiivi	ukulelessa	ukuleleissa
elatiivi	ukulelesta	ukuleleista
illatiivi	ukuleleen	ukuleleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	ukulelella	ukuleleilla
ablatiivi	ukulelelta	ukuleleilta
allatiivi	ukulelelle	ukuleleille
muut sijamuodot
essiivi	ukulelena	ukuleleina
translatiivi	ukuleleksi	ukuleleiksi
abessiivi	ukuleletta	ukuleleitta
instruktiivi	–	ukulelein
komitatiivi	–	ukuleleine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	ukulele-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• havaijin kielen sanasta ʻukulele

Käännökset

1. kielisoitin

englanti: ukulele esperanto: ukulelo havaiji: 'ukulele

ranska: ukulélé m. ruotsi: ukulele saksa: Ukulele f.

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

• banjoukulele

Aiheesta muualla

• ukulele Kielitoimiston sanakirjassa

Englanti

Substantiivi

ukulele (monikko ukuleles)

1. ukulele

Ääntäminen

• IPA: /juːkəˈleɪliː/

Liittyvät sanat

Sanaliitot

• banjo ukulele

Ruotsi

Substantiivi

ukulele yl. (3) (yks. määr. ukulelen[luo], mon. epämäär. ukuleler[luo], mon. määr. ukulelerna[luo])

1. ukulele

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

• banjoukulele