untuvikko

Suomi

Substantiivi

untuvikko (4-A)

1. vuorokauden ikäinen kananpoika
2. (kuvaannollisesti) aloittelija

Ääntäminen

• IPA: /ˈunt̪uˌʋikːo/
• tavutus: un‧tu‧vik‧ko

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	untuvikko	untuvikot
genetiivi	untuvikon	untuvikoiden untuvikoitten untuvikkojen
partitiivi	untuvikkoa	untuvikkoja untuvikoita
akkusatiivi	untuvikko; untuvikon	untuvikot
sisäpaikallissijat
inessiivi	untuvikossa	untuvikoissa
elatiivi	untuvikosta	untuvikoista
illatiivi	untuvikkoon	untuvikkoihin untuvikoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	untuvikolla	untuvikoilla
ablatiivi	untuvikolta	untuvikoilta
allatiivi	untuvikolle	untuvikoille
muut sijamuodot
essiivi	untuvikkona	untuvikkoina untuvikoina
translatiivi	untuvikoksi	untuvikoiksi
abessiivi	untuvikotta	untuvikoitta
instruktiivi	–	untuvikoin
komitatiivi	–	untuvikkoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	untuviko-
vahva vartalo	untuvikko-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• substantiivi untuva + johdin -ikko

Käännökset

1. vuorokauden ikäinen kananpoika

ruotsi: dununge

turkki: civciv

Liittyvät sanat

• kana
• tipu
• keltanokka
• untuva

Aiheesta muualla

• untuvikko Kielitoimiston sanakirjassa