uuma

Suomi

Substantiivi

uuma (10)

1. vyötärö

   Kapea uuma on tiimalasivartalon a ja o.

2. rautatiekiskon ohut osa laippojen välillä
3. (jalokivet) briljantin yläosan ja alaosan välinen reunus

Ääntäminen

• IPA: /ˈuːmɑ/
• tavutus: uu‧ma

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	uuma	uumat
genetiivi	uuman	uumien (uumain)
partitiivi	uumaa	uumia
akkusatiivi	uuma; uuman	uumat
sisäpaikallissijat
inessiivi	uumassa	uumissa
elatiivi	uumasta	uumista
illatiivi	uumaan	uumiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	uumalla	uumilla
ablatiivi	uumalta	uumilta
allatiivi	uumalle	uumille
muut sijamuodot
essiivi	uumana	uumina
translatiivi	uumaksi	uumiksi
abessiivi	uumatta	uumitta
instruktiivi	–	uumin
komitatiivi	–	uumine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	uuma-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. vyötärö

Ks. vyötärö

3. briljantin reunus ylä- ja alaosan välissä

englanti: girdle

ranska: rondiste f.

Aiheesta muualla

• uuma Kielitoimiston sanakirjassa