vaaninta

Suomi

Substantiivi

vaaninta (9-J)

1. vaaniminen

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋɑːnint̪ɑ/
• tavutus: vaa‧nin‧ta

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	vaaninta	vaaninnat
genetiivi	vaaninnan	vaanintojen (vaanintain)
partitiivi	vaanintaa	vaanintoja
akkusatiivi	vaaninta; vaaninnan	vaaninnat
sisäpaikallissijat
inessiivi	vaaninnassa	vaaninnoissa
elatiivi	vaaninnasta	vaaninnoista
illatiivi	vaanintaan	vaanintoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	vaaninnalla	vaaninnoilla
ablatiivi	vaaninnalta	vaaninnoilta
allatiivi	vaaninnalle	vaaninnoille
muut sijamuodot
essiivi	vaanintana	vaanintoina
translatiivi	vaaninnaksi	vaaninnoiksi
abessiivi	vaaninnatta	vaaninnoitta
instruktiivi	–	vaaninnoin
komitatiivi	–	vaanintoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	vaaninna-
vahva vartalo	vaaninta-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• verbi vaania + johdin -nta

Käännökset

1. vaaniminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille. Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

• vaaninta Kielitoimiston sanakirjassa