vaarain

Suomi

Substantiivi

vaarain (33)

1. (kansankielinen) vadelma

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋɑːrɑi̯n/
• tavutus: vaa‧rain

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	vaarain	vaaraimet
genetiivi	vaaraimen	vaaraimien vaarainten
partitiivi	vaarainta	vaaraimia
akkusatiivi	vaarain; vaaraimen	vaaraimet
sisäpaikallissijat
inessiivi	vaaraimessa	vaaraimissa
elatiivi	vaaraimesta	vaaraimista
illatiivi	vaaraimeen	vaaraimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	vaaraimella	vaaraimilla
ablatiivi	vaaraimelta	vaaraimilta
allatiivi	vaaraimelle	vaaraimille
muut sijamuodot
essiivi	vaaraimena (vaarainna)	vaaraimina
translatiivi	vaaraimeksi	vaaraimiksi
abessiivi	vaaraimetta	vaaraimitta
instruktiivi	–	vaaraimin
komitatiivi	–	vaaraimine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	vaaraime-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	vaarain-

Aiheesta muualla

• vaarain Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

vaarain

1. monikon genetiivimuoto sanasta vaara