vaeltava

Suomi

Adjektiivi

vaeltava

1. (henkilöstä, eläimestä) usein matkalla, liikkeessä oleva, kiinteästi paikoilleen asettumaton, liikkuvaan elämänmuotoon sopeutunut

   Rajat eivät paljoa pidättele vaeltavia nomadeja.

   Vaeltavat porot hakevat parhaan elinympäristönsä.

Käännökset

1. kiinteästi paikoilleen asettumaton, liikkuvaan elämänmuotoon sopeutunut

englanti: migratory

Liittyvät sanat

• kulkija
• kulkuri
• nomadi
• paimentolainen

Verbi

vaeltava

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä vaeltaa

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	vaeltava	vaeltavat
genetiivi	vaeltavan	vaeltavien (vaeltavain)
partitiivi	vaeltavaa	vaeltavia
akkusatiivi	vaeltava; vaeltavan	vaeltavat
sisäpaikallissijat
inessiivi	vaeltavassa	vaeltavissa
elatiivi	vaeltavasta	vaeltavista
illatiivi	vaeltavaan	vaeltaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	vaeltavalla	vaeltavilla
ablatiivi	vaeltavalta	vaeltavilta
allatiivi	vaeltavalle	vaeltaville
muut sijamuodot
essiivi	vaeltavana	vaeltavina
translatiivi	vaeltavaksi	vaeltaviksi
abessiivi	vaeltavatta	vaeltavitta
instruktiivi	–	vaeltavin
komitatiivi	–	vaeltavine
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	vaeltava-
vahva vartalo	vaeltava-
konsonantti- vartalo	-