vaikerrus

Suomi

Substantiivi

vaikerrus (39)

1. vaikertaminen
2. vaikertava itku tai valitus

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋɑi̯kerːus/
• tavutus: vai‧ker‧rus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	vaikerrus	vaikerrukset
genetiivi	vaikerruksen	vaikerrusten vaikerruksien
partitiivi	vaikerrusta	vaikerruksia
akkusatiivi	vaikerrus; vaikerruksen	vaikerrukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	vaikerruksessa	vaikerruksissa
elatiivi	vaikerruksesta	vaikerruksista
illatiivi	vaikerrukseen	vaikerruksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	vaikerruksella	vaikerruksilla
ablatiivi	vaikerrukselta	vaikerruksilta
allatiivi	vaikerrukselle	vaikerruksille
muut sijamuodot
essiivi	vaikerruksena	vaikerruksina
translatiivi	vaikerrukseksi	vaikerruksiksi
abessiivi	vaikerruksetta	vaikerruksitta
instruktiivi	–	vaikerruksin
komitatiivi	–	vaikerruksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	vaikerrukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	vaikerrus-

Etymologia

• verbi vaikertaa (heikko vartalo vaikerra- ) + johdin -us

Aiheesta muualla

• vaikerrus Kielitoimiston sanakirjassa