vanhapiika

Suomi

Substantiivi

vanhapiika

1. (vanhahtava, joskus halventava) lapsuuden kodissa tai yksin asuva ikääntynyt nainen, joka ei ole ikinä ollut naimisissa

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋɑnhɑˌpiːkɑ/
• tavutus: van‧ha‧pii‧ka

Etymologia

• yhdyssana sanoista vanha ja piika

Käännökset

1. lapsuuden kodissa tai yksin asuva ikääntynyt nainen, joka ei ole ikinä ollut naimisissa

englanti: old maid, spinster espanja: solterona f. kroatia: usidjelica f., stara cura f. portugali: solteirona f. puola: stara panna f. ranska: vieille fille f.

romania: fată bătrână f. saksa: alte Jungfer serbia: babadevojka f. tšekki: stará panna f. venäjä: старая дева

Liittyvät sanat

ikäneito, isosisko, vanhapoika

Yhdyssanat

vanhanpiianvero

Aiheesta muualla

• vanhapiika Kielitoimiston sanakirjassa