vanhin

Suomi

Adjektiivi

vanhin

1. (taivutusmuoto) superlatiivin yksikkö sanasta vanha

Substantiivi

vanhin (36)

1. eräissä kulttuureissa arvovaltainen etnisen tai alueellisen väestöryhmän päällikkö

   Heimon vanhimmat kokoontuivat pohtimaan, miten karkulaiset saataisiin kiinni.

2. (kristinusko) eräissä kirkkokunnissa vanhimmiston jäsen

   Koska suurin osa vanhimmista oli estyneinä, päätettiin vanhimmiston ko­koontumista siirtää kahdella viikolla eteenpäin.

3. (mormonismi) miespuolinen lähetyssaarnaaja

Etymologia

• käännöslaina venäjästä старший/староста > vanhin

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋɑnhin/
• tavutus: van‧hin

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	vanhin	vanhimmat
genetiivi	vanhimman	vanhimpien vanhinten (vanhimpain)
partitiivi	vanhinta	vanhimpia
akkusatiivi	vanhin; vanhimman	vanhimmat
sisäpaikallissijat
inessiivi	vanhimmassa	vanhimmissa
elatiivi	vanhimmasta	vanhimmista
illatiivi	vanhimpaan	vanhimpiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	vanhimmalla	vanhimmilla
ablatiivi	vanhimmalta	vanhimmilta
allatiivi	vanhimmalle	vanhimmille
muut sijamuodot
essiivi	vanhimpana (vanhinna)	vanhimpina
translatiivi	vanhimmaksi	vanhimmiksi
abessiivi	vanhimmatta	vanhimmitta
instruktiivi	–	vanhimmin
komitatiivi	–	vanhimpine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	vanhimma-
vahva vartalo	vanhimpa-
konsonantti- vartalo	vanhin-

Käännökset

1. etnisenä tai alueellisena päällikkönä toimiva arvovaltainen henkilö

englanti: elder hollanti: ouder m. kroatia: starješina m. ranska: doyen m.

ruotsi: äldsta swahili: mzee turkki: baba venäjä: старейшина m.

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

• heimovanhin, kylänvanhin

Katso myös

• vanhempi

Aiheesta muualla

• vanhin Kielitoimiston sanakirjassa