vanki
From Wiktionary, the free dictionary
Remove ads
Suomi
Substantiivi
- rikoksen vuoksi vapausrangaistusta vankilassa suorittava henkilö
- vihollisen kiinni ottama henkilö, sotavanki
- muuten tahdon vastaisesti kiinni pidetty henkilö, esim. panttivanki
- Vähän tämän jälkeen rosvopäällikkö joutui läheisellä Storoževin niemellä piilottelevan toisen rosvojoukkion vangiksi. (ort.fi)
Ääntäminen
- IPA: /ˈʋɑŋki/, [ˈʋɑŋki]
- tavutus: van‧ki
Taivutus
Etymologia
keskiaikainen ruotsalainen laina[1]
Käännökset
1. vankilassa oleva henkilö
Liittyvät sanat
istua, lusia, ottaa vanki, rikollinen, kriminaali
Johdokset
- substantiivit: vankila
- verbit: vangita, vangituttaa
Yhdyssanat
elinkautisvanki, haamuvanki, kaleerivanki, kuritushuonevanki, luottovanki, mielipidevanki, miesvanki, pakkotyövanki, panttivanki, rangaistusvanki, sakkovanki, sotavanki, tutkintavanki, vanginpuku, vanginvartija, vankeinhoito, vankikarkuri, vankikoppi, vankileiri, vankilento, vankimielisairaala, vankiselli, vankityrmä, vankityö
Aiheesta muualla
- vanki Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 388 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Remove ads
Viitteet
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads