vanki

From Wiktionary, the free dictionary

Remove ads

Suomi

Wikipedia
Katso artikkeli Vanki Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

vanki (5-G)

  1. rikoksen vuoksi vapausrangaistusta vankilassa suorittava henkilö
  2. vihollisen kiinni ottama henkilö, sotavanki
  3. muuten tahdon vastaisesti kiinni pidetty henkilö, esim. panttivanki
    Vähän tämän jälkeen rosvopäällikkö joutui läheisellä Storoževin niemellä piilottelevan toisen rosvojoukkion vangiksi. (ort.fi)

Ääntäminen

  • IPA: /ˈʋɑŋki/, [ˈʋɑŋki]
  • tavutus: van‧ki

Taivutus

Lisätietoja Taivutus, sijamuoto ...

Etymologia

keskiaikainen ruotsalainen laina[1]

Käännökset

Liittyvät sanat

istua, lusia, ottaa vanki, rikollinen, kriminaali

Johdokset
Yhdyssanat

elinkautisvanki, haamuvanki, kaleerivanki, kuritushuonevanki, luottovanki, mielipidevanki, miesvanki, pakkotyövanki, panttivanki, rangaistusvanki, sakkovanki, sotavanki, tutkintavanki, vanginpuku, vanginvartija, vankeinhoito, vankikarkuri, vankikoppi, vankileiri, vankilento, vankimielisairaala, vankiselli, vankityrmä, vankityö

Aiheesta muualla

  • vanki Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkeli 388 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Remove ads

Viitteet

Wikiwand - on

Seamless Wikipedia browsing. On steroids.

Remove ads