vannas

Suomi

Substantiivi

vannas (41-J)

1. kyntöauran terän yleensä kiilamainen kärkiosa, joka leikkaa maan vaakasuunnassa

   Takokaa vantaanne miekoiksi ja vesurinne keihäiksi. (Raam.: Joel 3:10, käännös 1933/38)

2. (merenkulku) aluksen kölin ylöspäin kääntyvä jatke edessä ja takana

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋɑnːɑs/
• tavutus: van‧nas

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	vannas	vantaat
genetiivi	vantaan	vantaiden vantaitten
partitiivi	vannasta	vantaita
akkusatiivi	vannas; vantaan	vantaat
sisäpaikallissijat
inessiivi	vantaassa	vantaissa
elatiivi	vantaasta	vantaista
illatiivi	vantaaseen	vantaisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	vantaalla	vantailla
ablatiivi	vantaalta	vantailta
allatiivi	vantaalle	vantaille
muut sijamuodot
essiivi	vantaana	vantaina
translatiivi	vantaaksi	vantaiksi
abessiivi	vantaatta	vantaitta
instruktiivi	–	vantain
komitatiivi	–	vantaine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	vantaa-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	vannas-

Etymologia

vanha germaaninen laina^[1]

Käännökset

1. kyntöauran terän yleensä kiilamainen kärkiosa, joka leikkaa maan vaakasuunnassa

englanti: ploughshare, plowshare latina: vōmer m.

ruotsi: plogbill

2. aluksen kölin ylöspäin kääntyvä jatke edessä ja takana

ruotsi: stäv

Liittyvät sanat

• veitsi

Aiheesta muualla

• vannas Kielitoimiston sanakirjassa